Papukaijat: Seksuaalinen lemmikki

Eipä ole montaakaan lemmikkiä, joka voi vahingossa muodostaa parisuhteen ihmisen kanssa. Papukaijat kuitenkin kuuluvat niihin. Tässä omia pohdintoja aiheen tiimoilta...

Papukaijat ovat älykkäitä, sosiaalisia villieläimiä, joiden lisääntyminen ei ole yhtä yksioikoista kuin esimerkiksi koirilla. Papukaijalla ei ole erityistä kiima-aikaa, vaan sen hormonitasapainoon vaikuttavat hyvin voimakkaasti ulkoiset asiat: ruoka,  valoisuus, ilmankosteus, pesäpaikkojen saatavuus sekä ihmisen sille tarjoama kosketus. Nämä kaikki ajavat linnun hinkua pesimiseen, joten papukaijan pesimäviettiin voi vaikuttaa hoidolla ja elinympäristöllä, joko sitä madaltaen tai kohottaen.

Älykkyys tuo haasteen siinä, että papukaija leimautuu voimakkaasti lajiin, jonka parissa se viettää poikasaikansa. Paras tapa papukaija terveeseen henkiseen kehitykseen on kasvaa emojen ja sisarusten kanssa, mutta välillä ihminen on papukaijan sijaisvanhempi. Tätä kutsutaan käsinruokinnaksi tai käsinkasvatukseksi. Jos papukaijanpoikanen erotetaan vanhemmistaan liian pian, se saattaa leimautua seksuaalisesti väärään lajiin: ihmiseen.

Papukaijat ovat siis hankalia lemmikkejä. Se on käytännössä eläin, joka voi kuvitella olevansa täydellisessä parisuhteessa ihmisen kanssa. Tämä suhde on nimenomaan parisuhde, ei pelkkä kaveruus, ja siihen voi linnun osalta sisältyä myös seksuaalisia mielihaluja ja jopa tekoja.

Sosiaalinen seura on papukaijoille tärkeää, mutta ihminen voi viedä seuran myös väärille raiteille.

Pahimmillaan ihminen ei edes itse tiedosta suhteen laatua lintuunsa. Papukaijoille voimakkaita seksuaalisia signaaleja ovat muunmuassa siipien, selän ja peräpään koskettelu. Muita voivat olla yhdessä pesän nyhjääminen, ja ruokkiminen. Esimerkiksi jos ihminen sallii linnun leikkiä kanssaan sängyssä niin, että lintu pääsee peiton alle, on mukana pelissä kaksi tärkeää elementtiä: linnun "puoliso", eli ihminen, sekä potentiaalinen pesäkolo. Jotkut papukaijalajit myös ruokkivat puolisoaan suusta suuhun, jolloin ihmisen suusta tarjotut ruokapalat voivat vahvistaa suhdetta väärään suuntaan, jolloin omistaja jättää huomiotta myös sen, että ihmisen sylki voi olla papukaijalle hengenvaarallista.

Miten siis muodostetaan yksipuolinen seksisuhde lemmikkipapukaijan kanssa? Se on helpompaa kuin omistaja aavistaakaan. Käsinruokitun linnun hankkiminen on ykkösaskel. Emojen ruokkimat linnutkin voivat olla kesyjä jopa ongelmiin asti, mutta ne ovat normaalisti seksuaalisesti leimaantuneet kuitenkin omaan lajiinsa. Poikkeuksiakin kuitenkin voi olla.

Linnun koskettelu vääristä paikoista on seuraava, tärkeä askel. Tähän ovat yleensä suostuvaisia vain erittäin kesyt linnut, sillä moni lintu ärähtää jo, jos niitä yrittää koskea johonkin muualle kuin päähän, niskaan tai varpaisiin. Tämä onkin linnulta tervettä käyttäytymistä, eikä lintua pitäisikään kosketella ja silitellä kuin koiraa. Lintu yleensä reagoi selän kosketukseen kahdella tavalla: joko se kokee sen parinmuodostukseen liittyvinä eleinä, tai sitten se inhoaa sitä, ja saattaa yrittää purra tai paeta. Vain harva lintu suhtautuu tällaiseen kosketukseen neutraalisti ja reagoimatta ainakaan pidemmällä aikavälillä. Valitettavasti linnun koskettelun epäasiallisesti voi viedä vahingossa hyvinkin pitkälle.

Kuva: Flickr.com / cuatrok77 , CC BY-SA 2.0

Osa ihmisistä ei välttämättä tajua, jos naaraslintu pörhistelee, ähisee, levittelee siipiään tai heiluu puolelta toiselle (lajista ja sen eleistä riippuen), että lintu on tilassa, jossa se toivoo parittelua. Tällöin linnun koskeminen on sille voimakkaasti seksuaalinen signaali. Silti on harrastajia ja omistajia, jotka kokevat tämän huvittavana juttuna, tai ihmisen ja linnun sidettä vahvistavana tekemisenä. Koiraslinnut saattavat esittää samankaltaisia eleitä, mutta ne yrittävät yleensä voimakkaammin olla aktiivinen tekijä, ja hinkata itseään esimerkiksi omistajan käteen tai päähän.

Ihmisen kanssa parisuhteessa olo on linnulle epätyydyttävää. Ihminen antaa seksuaalisia signaaleja, jotka on varattu papukaijaparin väliseen viestintään, mutta silti ihmisen kanssa parisuhde jää tyngäksi. Ihminen ei voi paritella papukaijan kanssa, tehdä sen kanssa pesää, hautoa munia ja kasvattaa poikasia. Papukaijan henkinen tuska kasvaa, sillä tällainen parisuhde ei ole sille mitenkään luonnollista, vaikka se käyttäytyy vain kuten sille on luonnollista, eli se yrittää muodostaa parisuhteen sille mieluisan yksilön kanssa. (Puhumattakaan siitä, että luonnossa papukaijaparit ovat harvoin toisistaan erossa, kun taas ihminen oletettavasti jättää linnun yksin tunneiksi päivittäin.)

"Parhaimmillaan" tällaisen epäterveen suhteen seuraukset eivät ole kovin näkyvät tai vakavat: kovahermoisen linnun henkinen tuska ei välttämättä näy lainkaan ulospäin. Toisilla se taas näkyy: nyppiminen, huutaminen, aggressiivisuus, turhautuminen, ylimalkainen pesäpaikkojen etsiminen, liialliset parittelu- ja ruokkimisyritykset tuovat linnusta esiin piirteitä, jotka ovat linnulle raskaita, mutta yleensä myös epätoivottuja omistajan mielestä.

Varsinkin peräpään silittely, alta tai päältä, on papukaijalle voimakkaasti seksuaalinen signaali.

Tällä blogimerkinnällä halusin herättää ihmiset siihen, kuinka epäterve ja epäsovelias suhde lemmikkipapukaijaan on mahdollista luoda, ja joskus aivan vahingossa ja tiedostamatta. Toivon, että tämä kirjoitus on jollekulle avuksi, joko ennaltaehkäisemään virheitä, tai niitä korjaamaan.

Liittyvä kirjoitus: Keinoja papukaijan hormonaalisuuden vähentämiseen

Kommentit